maanantai 25. kesäkuuta 2018

Matalapainetta ilmassa

Ollut hetken hiljaiseloa täällä blogin kanssa.  Kehuin viime kirjoituksessa tulevista vapaapäivistä ja etten ollut suunnitellut suurempia. No mitenkäs siinä taas kävi. Vapaat kun loppui ajatuksena oli taas, että enpä ole juurikaan levähdellyt. Joka päivä siis tuli mentyä ja tehtyä. 

Se toikin matalapainetta ilmaan, sitten viimeisille vapaapäiville ennen töihin menoa. Kyrsi ja ärsytti kaikki niin maan joutavasti. Koin itseni todella turhautuneeksi ja väsyneeksi. Varsinkin henkisesti. Joudun tekemään valtavasti nyt töitä siinä asiassa, että osaisin vapaapäivät viettää rennosti. 

Juhannus tosiaan vierähti sitten töissä. Eipä se tosiaan sitten juhannukselta tuntunutkaan. Kotona en jaksanut panostaa keskikesän juhlaan sen kummemin. Hyvää ruokaa oli kaappi täynnä, siinäpä se.  Jotain juhannus asetelmaa koitin värkätä, mutta tuntui sekin olevan niin väkinäistä joten luovutin. 

Nämä matalapaine jaksot väsyttää kamalasti ja turhauttaa itseä valtavasti. Mikään tekeminen ei juurikaan ole mielekästä. Kaikki semmosta yhtä ja samaa sotkua. 

Sen verran yllättävää iloa tuli tänään, että meidän tomaatissa on siis KAKSI ihka oikeaa tomaatin alkua. Jee, en ilmeisestikään siinä kovin kamalasti epäonnistunut, vaikka kastelu onkin jäänyt  varmasti aika vähiin välillä. Mansikassa näyttää olevan myös ihka oikeita mansikan alkuja. Kasvulaatikoista saa salaattia kohta jo poimia leivän päälle ja kehäkukka mukavasti noussut. Ruoho- ja varsisipuli näyttää aika kytysiltä tuotoksilta vielä. Jospa nekin siitä vielä innostuvat.

Ihanasti ilta-aurinko killottaa tänne meidänkin pihalle vielä tähän aikaan. Tässä kirjoittaessa mukava katsella ikkunasta ja miettiä ajatuksia metsän keskeltä. Ehkäpä tässä käännytään taas kohti korkeapainetta minun ajatuksien ja myös ilman suhteen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti