torstai 3. toukokuuta 2018

Vappu oli ja meni

Mitenkäs teidän vappu meni ?  Meillä ihan rennoin ottein kotosalla. Ei suuria juhlia, eikä hummailua.  Perinteisessä pikkukaupungin vapputapahtumassa piti Iivoa käyttää.  Pieni, kun hän vielä on 4kk. Uusia hajuja ja tietenkin paljon uutta näkemistä.

Minulle tuli joku perinteisyyden tai lapsuuden kaipuu ja lähdin metsästämään kunnon vappupalloa. Mieleeni tuli lapsena vappujuhlista aina ostetut vappupallot. Säilytinkin aina ne pallot, vaikka niistä olikin ilmat jo lähteneet. Lintattuna kauniisti päällekäin useamman vuoden vappupallot  tallessa, joita piti sitten aina ihailla. Kuviot oli tietenkin perinteiset muumi tai alladin. 

Voi, että kun minun vatsanpohjassa kutkuttikin. Nimittäin ajatus siitä, että kävisin taas ostamassa monen vuoden jälkeen itselleni vappupallon.  Varmaan kuulostaa hassulta. 
No mitäs sitten kävikään... Minä heti katselin vapputapahtumassa, että missä leijailee se suuri pallorypäs. No missä, NO EI MISSÄÄN. Kyselin ja katselin vielä, josko olisi vain jäänyt huomaamatta. No eipä ollut jäänyt. Kylläpä se minut sai suivaantumaan. Onko nykyään nämäkin pallot niin kauppatavaraa, ettei niitä enää vapputapahtumissa kannata myydä. Taikka sekin voi olla taas tämän pikkukaupungin vikoja. 
Pah, kyllä vieläkin kipasee. Se ihana lapsuuden kaipuu ja tunne siitä pallosta jäi tuntematta. 

Tässäpä oli heti purkaus yhdestä vaikkakin aika hassusta ajatuksesta täältä metsän keskeltä. 

Lapsuus, sitä usein kaipaan. Sitä helppuden ja aitouden tunnetta. Olla vain minä, vailla huolia ja suuria murheita.  Nykyään tuntuu, että kaikki on niin kaupallistettu tai fitness. 
Tähän fitness rumbaan itsenikin koukutin useammaksi vuodeksi. Joka sai itseni myös jollain tavalla uupumaan ja kyllästymään elämään. Hurjat aikataulut, salitreenit ja ruokavaliot. Tätäkin vaihetta elämässä käsitellään nyt, miksi piti ylisuorittaa. Olisin vain voinut olla minä, minä ihan oma itseni ja vain harrastaa kuntosalilla käymistä. Nämä on näitä ikuisuus kysymyksiä ja ajatuksia. 

Vappuun vielä palaten kävin illalla Iivon kanssa vielä Toko-treeneissä. Harjoittelemassa pienelle pennelille tottelevaisuutta ja sanotaanko, että elämän pelisääntöjä. Meillähän meni taas niin hyvin,että herra hulabaloo tahtoo jo ottaa hyvin kontaktia ja touhuta yhdessä. Kyllä siitä vielä kunnon hurtta kasvaa. 

Tähän loppuun vielä ihana teksti lainattu Hidasta Elämää facebook sivuilta:

                                     "  Jos haluat olla onnellinen,
                                        älä yritä olla,
                                        super-sitä-tai-tätä,
                                        vaan opettele olemaan,
                                        lempeä itsellesi.
                                        Nyt ja tässä. "



1 kommentti:

  1. Nakkasin sulle blogissa Kevään merkit-haasteen! Näillä seuduilla ehtii hyvin vielä tuohon mukaan, kun kunnon kevätkelejä vasta odotellaan, hrrr.... :)

    VastaaPoista