sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Talo metsän keskellä

Ajattelin kertoa hieman tästä paikasta täältä metsän keskeltä..  Rakennutimme talon, joka valmistui 2017 helmikuussa. Rakennusaika ei ollut helppoa ja matkassa oli paljon mutkia. Stressitasot olivat varmaan aika tapissa rakennuksen loppuvaiheessa. Meillä molemmilla, mutta varmasti enemmän miehelläni. Hän joutui tekemään suuren työn, jotta saimme miellyttävän lopputuloksen. Suuri kiitos hänelle siitä, että jaksoi taistella meidän oman tuvan rakennustöiden kanssa. 




Talossa on noin 123neliöä. ( Enhän mä löytänyt täältä sellasta hienoa merkkiä noiden lukujen perään...) Sisustus on hyvin hillittyä. Harmaata ja vaaleita pintoja. Halusin pitää kaiken simppelinä alkuun. Helpompi alkaa miettimään sitä omaa juttua ja sisustusta nyt kun täällä asutaan. Onneksi ei tullut hommattua kamalasti mitään uusia huonekaluja, kun nyt tuo riiviö Iivo täällä jaksaa temuta aamusta iltaan. Vuosi ollaan nyt asuttu ja olen saanut pidettyä itseni kyllä maltillisena sisustuksen ja mööbleeraamisen kanssa. Mies kyllä voi olla tästä erimieltä :D 
Rakastan sitä, kun saan pidettyä ns. turhat tavarat nyt piilossa. Pinnat vaikka ihan vaan tyhjänä. Varmaan jollekkin liian kliinistä, mut sehän on tärkeintä,että me viihdytään. Skandinaavinen tyyli miellyttää ja himpun verran romantiikkaa lisättynä.











Talohan tosissaan sijaitsee aikalailla metsän keskellä, eikä naapureita juurikaan ole. Paitsi anoppila. Omaa metsää tietenkin pitää olla, jotta marjat saa poimittua takapihalta. Järvi on jonkun matkan päässä ja ihanaa maalaismaisemaa ympärillä. Joten mieltä ja sielua on helppo hoitaa, kun astuu vain ovesta ulos ja nauttii luonnosta. 


Pihan laitto on vielä aivan kesken. Nurmikot pitäisi laittaa ja tietenkin jonkin verran suunnitella kukkapenkkejä. Miehellä myös edessä autotallin rakennus. Ainiin ja pitäisihän tämä talokin maalata. 

Muutamat kukkapenkit jo suunniteltuna ajatuksen tasolla. Mikään ihme viherpeukalo en ole. Tykkään kuitenkin kukista ja niiden laitosta. Joten tämä puutarhuri hommakin on ihan aloittelijan hanskoissa. Kasvimaan paikka saatiin jo viime kesänä muodostettua. Nyt vain saisi kunnon lämpöaalto humauttaa lumet veks, niin pääsisi touhuilemaan. Ostinhan minä pienen kasvihuoneen jo terassille. Siellä istutusta odotteleekin muualta pelastettuja musta-ja karviaispensaita. Muuta en sinne ole vielä saanut laitettua, mutta kunnes lämpimät säät saapuu voi sinne jo jotain tökkiä kasvamaan. 

Toisin sanoen, paljon on puuhaa jäljellä. Eikö sitä sanotakin, että se on loppuelämän projekti tämä talon rakennus ja pihan laitto. 

Iivo tykkää nukkua tuossa puusohvalla aina, kun kirjoittelen. Nytkin kuorsaa, voi pikku herraa.. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti